Arkisten näkymien jalostaminen

Ympäristön havainnointi on liikkuvan kuvaajan voittamaton työväline. Arkisten ympäristöjen ohi on helppo kulkea automaattiohjauksella, koska on päästävä paikasta A paikkaan B. Ja mieluiten nopeasti. Ymmärrän. Miten virkistävää kuitenkin on kiireettömänä hetkenä kulkea tutussa tai tuntemattomassa ympäristössä ja katsella sitä kuin uusin silmin. Mitä erikoisia elementtejä, värejä ja rakennelmia lähiympäristöstäni löytyy? 

Olen tehnyt lukuisia huikeita löytöjä ympäriltäni olemalla utelias ja antamalla uteliaisuuden voittaa kyynisyyden. Minkälainen näkymä tuon nurkan takaa avautuu? Voisiko tuo harvaan kuljettu polku johtaa johonkin kiinnostavaan? Joskus vastaus on kieltävä, eikä utelias mieli saa palkinnoksi kuin rastin ruutuun "täällä ei ole mitään nähtävää". Mutta toisinaan. Toisinaan sitä päätyy haukkomaan henkeään ja takomaan kameralla ruutuja pidättelemättä. Toisinaan aika tuntuu pysähtyvän ja vahva läsnäolo ja merkityksellisyys täyttää mielen. 

Näitä hetkiä metsästellen kuljen arkisessa ympäristössä, ja kartutan nöyränä alati kasvavaa opustani paikoista, joissa ei ole mitään nähtävää. Paitsi silloin kun on.

Yllättävän hienoja näkymiä arkisen ympäristön keskellä tarjoaa esimerkiksi: 

Vanhat kiviportaat Helsinki


Jätä kommentti

Huomioithan, että kommenttisi täytyy hyväksyä ennen julkaisua.